Kun englantilainen Sir Robin Knox-Johnstonvuonna 1968 voitti Golden Globe -purjehduskilpailun, oli Tapio Lehtinen vain kymmenenvuotias. Ihaillen hän luki lehdestä voittajasta ja tämän uskomattomista kokemuksista. Pienen pojan mieleen jäi itämään unelma purjehtia yksin halki valtamerien ja ympäri koko maailman. Kului kuitenkin viisikymmentä vuotta, ennen kuin elämä mahdollisti tuon haaveen täyttymisen.
Lehtinen oli jäänyt nuorena leskeksi ja kahden pienen lapsen huoltajaksi. Omat valtameripurjehdushaaveet oli tuolloin täytynyt jättää pitkäksi aikaa syrjään. Unelman puhalsi henkiin Lehtisen aikuiseksi varttunut esikoispoika. Hän ehdotti isälleen Golden Globe -juhlakilpailua, joka tultaisiin käymään Knox-Johnstonin saavutuksen kunniaksi ilman modernia tekniikkaa ja huoltotaukoja. Siitä alkoi valmistautuminen kilpailun lähtöviivalle Ranskan Les Sablesiin ensimmäinen heinäkuuta 2018.
Matkakumppanina mainio makuupussi
Matkaan Lehtinen lähti Italiassa vuonna 1964 valmistetulla Asteria-purjeveneellä, joka rakennettiin lähes uudelleen Kokkolassa ennen starttia. Kilpailun sääntöjen mukaisesti kaikki matkan aikana tarvittava vesi, ruoka ja tarvikkeet oli lastattu Asteriaan. Arvioitu matka-aika oli noin 300 päivää. Tarvikkeiden joukkoon kuuluivat Joutsenen kaksi eripaksuista untuvapeittoa ja untuvaliivi. Paksumpaan peittoon oli puhallettu Joutsenen tehtaalla Riihimäellä vielä hieman lisää täytettä, jotta kylmä pysyisi kosteissa ääriolosuhteissa varmasti purjehtijasta loitolla.
Lehtisen luottovarusteeksi voidaan kuitenkin lukea Joutsenen untuvamakuupussi vuodelta 1981, jonka hän sai 23-vuotiaana, muun Skopbank of Finlandin miehistön tapaan, kilpapurjehdukselle maailman ympäri. Luonnonmateriaaleista pitävä Lehtinen pyysi silloin omansa puuvillakankaisena. Sama makuupussi lähti Lehtisen kanssa jälleen matkalle maailman ympäri.
Lehtinen lueskeli, navigoi ja nukkui veneen sisällä, kun se oli mahdollista. Kirjojen ystävä oli varautunut matkaan isolla pinolla teoksia, joiden lukemiselle ei arjen pyörteissä kuivalla maalla ollut jäänyt aikaa. Musiikkia hän kuunteli c-kaseteilta. Lämpimämmällä kelillä hän käytti ohutta peittoa, kylmemmällä paksua tai molempia ja jäätävissä olosuhteissa makuupussia, jonka sisällä oli vielä paksu peitto. Kosteuden ja kondenssiveden vuoksi makuupussille oli hankittu vielä goretex-päällyspussi.
Barnakkelit jarruna
Purjeveneen vauhti alkoi kuitenkin matkan edetessä merkillisesti hidastua. Lehtinen laskeutui maski ja snorkkeli päässä tutkimaan, mikä Asteriaa tuulissa pidätteli. Pohjaan oli väärän pohjamaalin vuoksi kiinnittynyt 2000-3000 hanhenkaulaa eli barnakkelia. Ne ovat 5-10 senttimetrin mittaisia äyriäisiä, jotka ovat esimerkiksi Espanjassa suurta herkkua. Lehtiselle niiden liittyminen veneen vahvuuteen tiesi kuitenkin tuskien taivalta. Hänen kilpailunsa oli pilalla ja sen hyväksyminen matkan suurin haaste.
Matka Eteläisellä Jäämerellä kovissa länsituulissa ja isossa aallokossa Australiasta Kap Horniin kesti tuskastuttavan kauan. Lehtinen mietti ajoittain jopa Paavo Väyrysen tapaan, voiko ”harmitukseen” kuolla, mutta hän pääsi lopulta pettymyksestä yli. Vaikka barnakkelien vuoksi mahdollisuus kilpailla oli menetetty, oli hänellä yhä mahdollisuus nauttia purjehtimisesta. Sen hän päätti myös tehdä.
Huolenpitoa myös meristä
Tropiikin lämpöön purjehdittuaan, Lehtinen pakkasi hyvin palvelleen makuupussinsa rullalle ja pussiin. Myöhemmin hän huomasi sen olleen virhe. Makuupussi oli ollut kostea ja puuvillakangas oli mustien pilkkujen täplittämä. Lehtinen ripusti sen pian mastoon hulmuamaan merituulen tuuletettavaksi ja meriveden huuhdeltavaksi.
Matka-aika venyi lopulta 322 päivään. Lehtinen saapui maaliin viidentenä ja viimeisenä kilpailijana. Kolmetoista kilpailijaa joutui keskeyttämään vaativan purjehduksen. Sitkeä suomalainen ja lujaa tekoa oleva Asteria kestivät kuitenkin kilpailun koettelemukset.
Heti maaliin päästyään Lehtinen huolehti makuupussinsa pesulle. Joutsenelle saapui tämän jälkeen viesti Lehtiseltä, jossa hän kysyi, voisiko makuupussi päästä 60 000 meripeninkulman huoltoon toipumaan koettelemuksista.
Merten suojelu on purjehtijan sydäntä lähellä. Vaikka oma kilpailu meni väärän pohjamaalin vuoksi pilalle, Lehtinen kannattaa ehdottomasti Itämeren suojelua ja tiukkoja määräyksiä Itämerellä ja Suomessa. Itämeren rantavaltioissa valtamerillä sallitut myrkkymaalit on kielletty. Hän muistuttaa, että Itämeri on todella haavoittuvainen ympäristö. Suomenlahdella syvyys on paikoitellen vain 50 metriä, kun isommilla merillä syvyyttä taas voi olla useita kilometrejä.
Makuupussi kolmannen kerran maailman ympäri?
Kun soitin Tapio Lehtiselle heinäkuun alussa, hän oli juuri palannut edellisellä viikolla Asterialla Ranskasta Suomeen ja valmisteli vaimonsa kanssa lähtöä viikoksi – minnekäs muualle kuin merille. Ulapalla olosta Lehtinen ei siis suinkaan saanut 322 päivässä tarpeekseen. Uudet kilpailut ovat suunnitelmissa ja lupa seuraavaan Golden Globe -maailmanympäryspurjehdukseen on jo kotiväeltä pyydetty ja saatu. Lähteekö makuupussi kiertämään maapallon ympäri vielä kolmannen kerran?